Pääsiäislomallani Budapestissa tein sitä, mitä muutkin turistit historiallisissa kaupungeissa, eli ihailin taidokkaasti koristeltuja kirkkoja ja palatseja. Kotiin palattuani jatkoin HBO:n Succession-sarjan seuraamista. Sarja kertoo mediamogulin miljardööriperheen elämästä.
Molemmista tekemisistä tuli mieleeni muutaman viikon takainen radiokeskustelu Ylellä. Puhuimme toimittajan kanssa tuhlaamisesta ja erityisesti filosofi Georges Bataillesta. Bataillen mukaan tuhlaaminen ilman ”päämäärää tai hyötyä”, kuten monumentteihin ja taideteoksiin, on olennainen osa ihmisen perusluonnetta. Tuhlaaminen on kautta aikojen ollut etenkin rikkaille tärkeä tapa ilmaista yltäkylläisyyttä ja valtaa.
Kun katselin Budapestissa basilikan koristeellista kattoa, pohdin aikakautta, jona kirkko oli rakennettu. Silloin suuri osa kansasta pysyi vain vaivoin hengissä. Kirkot ja hallitsijat taas olivat rikkaita. Aika ja raha olisi voitu käyttää yleisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Silti valtava määrä ihmistyötä kulutettiin massiivisten monumenttien rakentamiseen.
Entäpä nykyaika?
Succession-sarjassa rahan, ruoan, juoman ja työvoiman tuhlaus saa jopa koomisia piirteitä. Huvittavinta eivät ole miljardööriperheen päivittäiset helikopterikyydit, sillä niillä on jonkinlainen käyttöarvo. Sen sijaan joka nurkassa päivystävät palvelijat saavat pohtimaan, mitä kaikkea hyödyllisempää he voisivat tehdä.
”Koska haluamme varmistaa, että tavaraa on riittävästi, tuotamme ja ostamme sitä liikaa.”
Succession-sarja on fiktiota, mutta sen esikuvina ovat tosielämän miljardöörit. Kun rahaa on lähes rajattomasti, myös tuhlaus saa rajattomat mittasuhteet. Tarve tuhlata on kuitenkin myös tavallisilla ihmisillä.
Sosiologi Andrew Abbottin mukaan tuhlaaminen on yhteiskuntien perusrakenteissa. Koska haluamme varmistaa, että tavaraa on riittävästi, tuotamme ja ostamme sitä liikaa. Tuloksena on valtava määrä jätettä. Jäte taas halutaan nähdä teknisenä ongelmana, vaikka sen pohjimmainen syy on tuhlausta ihannoivissa elämäntyyleissä.
Suoratoistot – ajan tuhlausta?
Abbott kritisoi tuhlaamista myös organisaatioissa ja yrityksissä, joissa rakenteet ja byrokratia kannustavat toimimaan tehottomasti. Työntekijöiden aikaa tuhlataan toimintoihin, jotka estävät varsinaisen ydintehtävän tekemisen.
Moni tunnistaa ilmiön esimerkiksi huonojen digitaalisten tietojärjestelmien aiheuttamasta ajanhukasta työssään. Ainakin itselleni se tuntuu liiankin tutulta. Uskon, että turhaksi koetun puuhastelun lisääntyminen työssä on yksi syy työuupumuksen yleistymiseen.
Toki moni käyttää myös vapaa-aikaansa tuhlailevaisesti ilman päämäärää tai hyötyä. Esimerkiksi Succession-sarjan seuraaminen suoratoistopalvelusta on omalta osaltani ajan tuhlausta.
Toisaalta filosofi Bataille näki tuhlaamisessa myös myönteisiä puolia. Hänestä tuhlaaminen oli tärkeää luovuuden ja vapauden kannalta. Jatkuva tuhlailu saa kuitenkin yksilön turtumaan ja ikävystymään.
Succession-sarjassa mielenkiintoisinta on päähenkilöiden käsinkosketeltava ahdistus ja tylsistyminen ympärillä olevaan ylellisyyteen. Tuhlaaminen lieneekin hyödyllistä vain säästeliäästi käytettynä.
Blogin kirjoittaja on DigiConsumers-tutkimushankkeen tutkimusjohtaja ja Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen. Kirjoitus julkaistu Keskisuomalainen blogeissa 15.4.
