Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret saattavat kohdata arjessaan haasteita, jotka kuormittavat heidän mielenterveyttään. Tämä väitöskirja tarkastelee mielenterveyseroja Suomessa asuvien maahanmuuttajataustaisten ja valtaväestöön kuuluvien lasten ja nuorten välillä, pyrkien tunnistamaan keskeisiä mielenterveysoireiluun yhteydessä olevia riskitekijöitä ja psykososiaalisia resursseja. Tämän väitöskirjan osatutkimuksissa käytettiin aineistona Kouluterveyskyselyjä (2017–2023) sekä Nuorten tulevaisuusraporttia vuodelta 2023.
Rekar Abdulhamed väitteli Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Mental Health Disparities Among Children and Adolescents of Immigrant Origin in Finland – Risks and Psychosocial Resources in Proximal Socioecological Contexts” Helsingin yliopistossa.
Vastaväittäjänä professori Jaana Juvonen, University of California, Los Angeles, ja kustoksena Kirsti Lonka.
Ensimmäinen osatutkimus osoitti, että yli neljännes ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista nuorista raportoi masennusoireita yli kriittisen tason, ja lähes neljännes raportoi kohtalaista tai vakavaa yleistynyttä ahdistuneisuutta. Toisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista nuorista 18 % raportoi masennusoireita ja 16,5 % ahdistuneisuusoireita, ja valtaväestön nuorista vastaavasti 13 % ja 11 %. Koettu syrjintä oli keskeinen riskitekijä, erityisesti ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajille, kun taas hyvät suhteet vanhempiin oli keskeinen psykososiaalinen resurssi.
Toinen osatutkimus korosti yleisen yhteenkuuluvuuden tunteen olevan keskeinen psykososiaalinen mielenterveyteen yhteydessä oleva resurssi. Voimakkaimmin tämä oli yhteydessä masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin ensimmäisen polven maahanmuuttajanuorilla, jotka olivat lähtöisin maista, joista muutetaan Suomeen pääasiassa kansainvälisen suojelun perusteella. Korkea yhteenkuuluvuuden tunne lievensi syrjinnän ja mielenterveysoireilun välistä yhteyttä, toimien näin suojaavana tekijänä.
Kolmas osatutkimus tarkasteli masennusoireita alakoulun 4. ja 5. luokan oppilaiden keskuudessa. Yhteenkuuluvuuden tunne koulussa oli tärkein suojaava tekijä, kun taas kiusaamiskokemukset sekä haasteet luku- ja kirjoitustaidossa olivat merkittävin riskitekijä masennusoireilulle. Myönteiset koulukokemukset olivat voimakkaammin yhteydessä matalaan masennusoireiluun valtaväestön lasten keskuudessa, kun taas kielteiset koulukokemukset olivat voimakkaammin yhteydessä korkeampaan masennusoireiluun maahanmuuttajataustaisilla lapsilla.
Neljäs osatutkimus tarkasteli mielenterveyseroja yläasteikäisillä pojilla ja tytöillä, sekä opettajilta saadun tuen ja kouluyhteenkuuluvuuden tunteen roolia psykososiaalisina resursseina. Mielenterveyserot olivat suuremmat maahanmuuttajataustaisten ja valtaväestön poikien välillä kuin maahanmuuttajataustaisten ja valtaväestön tyttöjen välillä. Opettajilta saatu tuki oli mielenterveyttä suojaava tekijä kaikilla maahanmuuttajataustaisilla nuorilla, paitsi toisen sukupolven tytöillä, ja kouluyhteenkuuluvuus oli puolestaan suojaava tekijä pakolaistaustaisilla nuorilla. Kouluyhteenkuuluvuus oli keskeisempi tekijä mielenterveydelle valtaväestöön kuuluvilla nuorilla, kun taas opettajilta saatu tuki oli puolestaan keskeisempi tekijä maahanmuuttajataustaisilla nuorilla.
Viidennessä osatutkimuksessa kehitettiin ja validoitiin lyhyt akkulturaatiomittari. Valtakulttuuriin orientoituminen oli positiivisesti yhteydessä itsetuntoon Suomessa syntyneillä ja pitkään Suomessa asuneilla maahanmuuttajataustaisilla nuorilla, kun taas etniseen kulttuuriin orientoituminen hiljattain Suomeen muuttaneilla. Useimmilla nuorista oli integroiva akkulturaatiostrategia, mikä oli yhteydessä korkeampaan itsetuntoon, kuulumisen tunteeseen sekä vähäisempiin syrjintäkokemuksiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että maahanmuuttajataustaisilla lapsilla ja nuorilla on Suomessa korostunut riski mielenterveysoireille erityisesti silloin, kun a) heitä syrjitään ja kiusataan, b) he kokevat, etteivät voi keskustella asioistaan vanhempiensa kanssa, c) heillä on heikko yhteenkuuluvuuden tunne, ja d) he kokevat jäävänsä vaille opettajien tukea. Mielenterveyden tukemiseksi ja suojelemiseksi tulisi keskittyä heidän lähisuhteisiinsa (vanhemmat, opettajat, ikätoverit). Edellä mainituista riskeistä huolimatta tämä väitöskirja osoittaa, että suurin osa maahanmuuttajataustaisista lapsista ja nuorista voi suhteellisen hyvin Suomessa.
ISBN
978-952-84-0930-4
978-952-84-0929-8
ISSN
2954-2898
2954-2952
Avainsana
kasvatuspsykologia
Sarjan nimi
Dissertationes Universitatis Helsingiensis ; 167/2025
Kokoelmat
Kasvatustieteellinen tiedekunta
Dissertationes Universitatis Helsingiensis 2025
