Tuleva joulunaika sisältää erityisen paljon arkeen osuvia juhlapäiviä, mikä pidentää monien joululomaa. Joululomalla ahmitaan tyypillisesti ruokaa, mutta paljon myös netti-tv:n maksullisia suoratoistopalveluja. Netflixin, Maxin, Apple TV:n, Amazon Primen, Sky:n ja monen muun palvelun tarjonta voi koukuttaa katsojia jopa päiväkausiksi ruutujen ääreen.
Suoratoistopalvelujen tavallisinta tarjontaa ovat tv-sarjat, joista moni ei tunnu päättyvän koskaan. Mikäli katsojia riittää, kuvataan loputtomasti uusia tuotantokausia. Vastaavasti menestyneet elokuvat saavat usein lukuisia jatko-osia.
Tuotantoyhtiöt ja tv-kanavat ovat toki aina takoneet rahaa sarjojen ja elokuvien jatkoversioilla. Analogisessa televisiossa ei kuitenkaan pystynyt katsomaan useita jaksoja kerrallaan haluamanaan aikana. Suoratoistopalvelut mahdollistavat sarjojen ahmimisen tai ’bingettämisen’ (engl. binge-watching) eli uppoamisen niihin vaikka päiväkausiksi.
”Suoratoistopalvelujen tavallisinta tarjontaa ovat tv-sarjat, joista moni ei tunnu päättyvän koskaan.”
Bingettämistä edistää se, että jaksojen lopussa on yleensä koukuttava jännitys- tai epävarmuuskohta eli cliffhanger. Kun suoratoistopalvelussa seuraava jakso on heti saatavilla, on katsojalla siksi kiusaus klikata se alkavaksi saman tien. Useimmissa palveluissa uusi jakso alkaa automaattisesti, mikäli katsoja ei sitä aktiivisesti estä.
Tutkimuksissa tv-sarjojen bingettäminen voidaan yhdistää moniin negatiivisiin asioihin, kuten liikkumattomaan elämäntyyliin, tehtävien laiminlyömiseen tai lykkäämiseen, sosiaaliseen eristyneisyyteen, masennukseen, ahdistukseen, univaikeuksiin, todellisuuspakoon ja heikkoon itsesäätelyyn.
Toisaalta bingettämisen motiiveja ovat myös ikävystyminen ja helpon viihteen saatavuus. Varsinaiseksi addiktioksi bingettämistä ei lueta, vaikka etenkin nuorten kohdalla se on usein pakonomaista.
Jokainen, joka on uppoutunut tv-sarjaan tuntikausiksi, tietää miten sumea ja epätodellinen olo sarjamaratonin jälkeen on. Lisäksi kesken jäävä tarina saattaa ahdistaa. Olemme antiikin ajoista asti tottuneet tarinoihin, joissa on draaman kaari: alkutilanne ja johdattelu, jännityksen tai ristiriidan kehittyminen, huippukohta, loppuratkaisu ja tarinan häivytys.
Nykydraamoissa selkeitä kaaria ja loppuratkaisuja näkee yhä harvemmin. Usein tv-sarjojen loput jätetään avoimiksi varmuuden vuoksi, jotta jatkokaudet olisivat mahdollisia. Tämä tapa on tarttunut myös kirjallisuuteen, etenkin dekkareihin ja jännityskirjoihin.
Kaikkeen yllä mainittuun ovat suurimpana syynä tuottojen maksimointi ja viihdemedioiden armoton keskinäinen kilpailu. Median kuluttajille on tarjolla paljon mistä valita, mutta myös lisääntyvä houkutus istua paikoillaan, paeta todellisuutta ja välttää sosiaalisia suhteita.
Joululomalla on mahdollista myös valita toisin: ulkoilla ja liikkua, keskustella läheisten kanssa ja pelata vaikka lautapelejä.
Suosittelemani uudenvuodenlupaus kaikille perheille on suoratoistopalvelujen tilausten vähentäminen ja keskittyminen oikeaan elämään. Näin säästyy myös yllättävän paljon rahaa.
Blogin kirjoittaja Terhi-Anna Wilska DigiConsumers-tutkimushankkeen johtaja ja Jyväskylän yliopiston sosiologian professori. Wilska on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen. Blogi on julkaistu Keskisuomalainen-lehden kolumnina 20.12.2024
