Kun herään aamuisin, tarkistan ensimmäiseksi puhelimeltani, kuinka nukuin. Monien muiden tavoin olen jo vuosia mitannut untani, liikkumistani ja terveyttäni Oura-älysormuksen avulla. Joka aamu saan eritellyn arvosanan uneni laadusta sekä valmiudestani päivän haasteisiin. Heikosta unesta ja valmiudesta tekoäly-ystäväni antaa rohkaisevia kommentteja. Selviät kyllä! Hyvästä kehityksestä seuraa kiitosta ja kruunu. Hienoa työtä!
Unen ja rentoutumisen kutsuminen työksi on alkanut ärsyttää minua. Samoin se, että ylipäätään olen ulkoistanut oman oloni määrittämisen tekoälylle. Monta kertaa on käynyt niin, että olen herännyt väsyneenä, mutta Oura on hehkuttanut hyviä lukemia. Pakko siis piristyä. Vastaavasti on käynyt niinkin, että olen luullut nukkuneeni hyvin, mutta Oura on ollut toista mieltä. Seurauksena on ollut yhtäkkinen voimattomuus. Uskoako itseäni vai tekoälyä?
Viime vuosien aikana Oura-sormusta on kehitetty suorittamaan yhä monimutkaisempia mittauksia, kuten stressitaso, sydän- ja verisuoniterveyttä mittaava kardiovaskulaarinen ikä ja hapenottokykyä mittaava kardiokapasiteetti. Näiden tietojen saaminen edellyttää kuukausimaksun maksamista.
Uskoako itseäni vai tekoälyä?
Ouran lisäksi markkinoilla on satoja terveyttä, unta, hyvinvointia ja liikuntasuorituksia mittaava tekoälylaitteita. Sormusten ja kellojen lisäksi tarjolla on muun muassa älykkäitä vaatteita, jalkineita, kypäriä, tyynyä ja patjoja.
Myös aivoja virkistämään on tarjolla tekoälysovelluksia. Itse jäin koukkuun Duolingo-kielikouluun. Liki parin vuoden opiskelun jälkeen päivittäinen Duolingo-sessio alkoi kuitenkin tuntua velvollisuudelta. Koska sovellus hyödyntää kilpailuhenkisyyttä, kielen oppimisen sijaan tärkeimmäksi asiaksi alkoi muodostua pisteiden kerääminen ja parhaaseen ”liigaan” kuuluminen. Ahdistuneena päätin lopulta pitää tauon. Tämä oli hankalaa, sillä viikon ajan sovellus lähetteli vetoavia suostutteluviestejä. Viimein kielikoulun pöllöhahmo ilmoitti, että antaa periksi. Oli vähällä unohtua, että viestittäjä ei ollut mielensä pahoittanut kieltenopettaja, vaan tekoälybotti.
Kuntoa, terveyttä ja aivoja kehittävä pelillisyys on taatusti hyödyllisempää kuin viihdepelaaminen tai viihteen seuraaminen ruuduilta. Oman suorittamisen jatkuva seuraaminen ja mittaaminen voi kuitenkin olla myös stressaavaa. Heikentyneet arvot voivat masentaa ja lannistaa. Pelillisyys voi myös usuttaa liialliseen treenaamiseen ja oman itsen kontrollointiin.
Mittaavat älylaitteet lisäominaisuuksineen ovat myös kalliita, mikä lisää terveyden ja hyvinvoinnin yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Oman kehon ja mielen ympärillä pyörivät ajatukset eivät tutkimusten mukaan ole myöskään paras keino lisätä hyvinvointia. Kaikesta mittaamisesta ja suorittamisesta huolimatta suomalaisten mielenterveyden ongelmat ja unettomuus ovat lisääntyneet, samoin kuin väestön ylipaino.
Nyt tämä kolumni kai pitää lopettaa, sillä Oura-sormus ilmoitti jo toisen kerran, että olisi aika jaloitella.
Blogin kirjoittaja Terhi-Anna Wilska DigiConsumers-tutkimushankkeen johtaja ja Jyväskylän yliopiston sosiologian professori. Wilska on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen. Blogi on julkaistu Keskisuomalainen-lehden kolumnina 2.8.2025.
