YLE uutisoi syksyllä, että suomalaisten kotitalouksien velka suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin on nyky-Suomessa noin 130 prosenttia ja että velka on enimmäkseen asuntolainaa. Korot ovat matalat eikä niiden nousua ole heti näköpiirissä. Uutisessa ei kuitenkaan huomioitu, että velkaantuminen on jakautunut Suomessa väestöllisesti epätasaisesti, esimerkiksi monet suomalaisista, enimmäkseen eläkeläisiä, ovat täysin velattomia. Velkaantuminen on siten keskittynyt enimmäkseen työikäiseen, 15–64-vuotiaaseen, väestöön.
Velkaa on sinänsä kannattanut ottaa tulevaisuuden investointeihin kuten opintoja ja omaa asuntoa varten, koska niiden ajatellaan maksavan itsensä tietyssä ajassa takaisin. Sen sijaan sijoitusmielessä velkaantuminen on jo yleensä riskipitoisempaa, koska sijoitus ei välttämättä tuota odotetulla tavalla, jolloin velan ottamista sijoituksia vastaan kannattaa ensin puntaroida mielessään. Nykyään monet suomalaiset ovat ottaneet velkaa esimerkiksi sijoitusasuntoja varten.
Sijoitusasuntojen kysynnän kasvu on nostanut asuntojen hintoja paljon viime vuosina ja saanut rakennuttajat tuottamaan lukuisia uusia kerrostaloja monien kaupunkien keskustoihin. Uudisrakennusten rahoitusriskejä on hajautettu usein taloyhtiölainoilla, jotka näyttävät painottuneet jo aivan riskirajoille. Jos kaikki asunnot eivät menisi kaupaksi, taloyhtiö maksaisi kulut niidenkin asuntojen osalta, jotka ovat tyhjillään, jolloin omistusasujien kulut suhteessa asunto-osakkeidensa määrään kasvaisivat. Jos asunnon ostaneilla on lainaa asunto-osakkeista, asukkaan kokonaisvelan määrä kasvaa, koska asuntolainan maksamisen lisäksi asuntoyhtiön osakkaat maksavat myös taloyhtiön velkoja yhtiövastikkeissaan. Mikäli kaikki asunnot eivät mene kaupaksi, yhtiövastikkeet todennäköisesti nousevat. Asunto-osakkaan asuntolainan määrän suhteessa tuloihin pitäisi olla siis riittävän joustava, jotta korkojen nousu tai yhtiövastikkeiden nousu ei aiheuta maksuvaikeuksia.
Kuluttajien ylivelkaantuminen suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin lisää riskiä markkinoilla. Yksilötasolla se aiheuttaa inhimillistä hätää varojen riittävyydestä, ja kansantalouden tasolla se vähentää kysyntää markkinoilla, mikä puolestaan heikentää taloudellista kasvua, jonka avulla luodaan kansallista hyvinvointia.
Laskusuhdanteen tai heikon taloudellisen kasvun aikana työttömyyden riski kasvaa ja samalla voi kasvaa riski myös asuntojen arvon laskusta joillakin alueilla. Tilannetta ei helpota, jos töiden perässä toisaalle muuttavan on vaikeaa löytää asuntoonsa vuokralaista.
Ylivelkaantuneella kuluttajalla voi olla myös haasteita suoriutua normaaleista elämiseen liittyvistä kuluista. Säästöjen merkitystä ei voi tässä yhteydessä liikaa korostaa. ETLA uutisoi toukokuussa, että matala korkotaso ei ylipäänsä houkuttele kuluttajia säästämään, mutta toisaalta työikäiset säästävät enemmän kuin nuoret ja eläkeläiset. Sitten taas Tilastokeskuksen syyskuussa 2019 julkaiseman tilaston mukaan kotitalouksien säästämisaste Suomessa oli -0,7 prosenttia. Näyttäisi siltä, että kotitalouksissa eletään kokonaisuutena melko riskirajoilla ottaen reilusti velkaa ja omaisuuden pääomaa syöden. Koko kuvaa on silti haasteellista hahmottaa, koska velalliset kotitaloudet ovat hyvin heterogeeninen ryhmä.
Vuonna 2018 Suomen kotitaloudet muodostuivat Tilastokeskuksen mukaan noin 1,469 miljoonasta perheestä ja noin 1,19 miljoonasta yksinasuvasta. Velkojen jakautumisesta kotitaloustyypeittäin ei löydy helposti tietoa, sen sijaan velkajärjestelyihin hakeutuneiden kotitalouksien jakautuneisuudesta voidaan päätellä jotakin. Tilastokeskuksen mukaan yksityishenkilöiden velkajärjestelyjä haki vuonna 2018 noin 4500 yksityishenkilöä. Hakemusten määrä kasvoi vuonna 2018 edellisvuodesta huomattavasti, 7,6 prosenttia. Ikäryhmittäin ja lukumäärittäin tarkasteltuna velkajärjestelyä hakeneista suurin ryhmä oli 45–54-vuotiaat. Perhetyypiltä suurin hakijaryhmä olivat perheisiin kuulumattomat, joita oli 43 %. Hakijoista työllisiä oli 43,1 prosenttia, eläkeläisiä 25 prosenttia ja työttömiä 19,9 prosenttia. Maksuhäiriömerkintöjä taas oli heinäkuussa 2019 yli 380 000 suomalaisella. Heistä suurin osa oli 25–44-vuotiaita miehiä.
Takuusäätiön mukaan tilastot eivät kerro koko totuutta velkaongelmista Suomessa, koska ylivelkaantuneilla voi olla luottotiedot kunnossa eikä heitä siten nähdä maksuhäiriötilastoissa. Takuusäätiön mukaan vakuudettomien luottojen helppo saatavuus luo ongelmia kahdella tavalla, niiden avulla voidaan vältellä maksuhäiriömerkintää jonkin aikaa, mutta pidemmän päälle ne voivat muodostaa velkaantuneelle vieläkin vaikeamman ulospääsyn veloista. Ihmisiä pitäisikin voida auttaa aiemmin ennen kuin velkaa on liian paljon.
Lokakuun alussa 2019 valtiovarainministeriö esitti, että velkaantumista ryhdyttäisiin suitsimaan uusin rajoituksin. Velkaa saisi jatkossa kokonaistulojen mukaan enintään 4,5 kertaisesti kotitalouden vuotuisten bruttotulojen verran. Laskennassa huomioidaan uusi laina, aiemmat lainat sekä osuus taloyhtiölainasta. Lisäksi lainan takaisinmaksuaika saisi olla enintään 25 vuotta. Taloyhtiöiden lainaosuus rajattaisiin enintään 60 prosenttia myytävien asuntojen velattomasta hinnasta. Lainakatto 85 prosenttia ulotettaisiin muihinkin lainoihin kuin asuntolainoihin, mutta ensiasunnon ostajalla lainakatto säilyisi 95 prosenttia. Kuluttajaluotonantajien valvonta sekä maksukyvyttömyysriskien hallinnan sääntely ja luottokelpoisuusarvioinnin vaatimusten kehittämistyö keskitettäisiin Finanssivalvonnalle.
Edellä mainittujen muutosten lisäksi kuluttajien ja kansantalouden kannalta olisi hyvä saada käyttöön positiivinen luottorekisteri, josta kävisi ilmi kuluttajan kaikki, myös vakuudettomat, luotot. Tällä tavoin ylivelkaantumista olisi helpompi ryhtyä julkisin keinoin hillitsemään. Lisäksi talous- ja velkaneuvontaa ja sen saatavuutta pitäisi edistää monipuolisesti.
On selvää, että kuluttajille riittää velkarahaa markkinoilla. Kuluttajia pitäisi kuitenkin suojella voimakkaalta vakuudettomien luottojen markkinoinnilta, kun kerran tiedetään niiden aiheuttavan useille ihmisille lopulta vaikeuksia. Suomessa alkoholin ja tupakan mainonta on kielletty, ja uhkapeli on Veikkauksen kautta monopolisoitu. Veikkauksen voimakkaaseen uhkapelimarkkinointiin lisäksi puututtiin kesällä 2019. Miksi ei siis kiellettäisi myös vakuudettomien lainojen markkinointia? Se tuskin poistaisi ylivelkaantumisen ongelmaa Suomessa, mutta voisi ainakin vähentää sitä.
Saija Alanko
Kirjoittaja KTM ja FM Vaasan yliopiston Laskentatoimen ja rahoituksen yksiköstä. DigiConsumers-tutkimushankkeessa hän on projektitutkijana työpaketissa ”Pelilliset lähestymistavat ja talousopetuksen digitaaliset työkalut”.
Blogi on julkaistu myös Vaasan yliopiston väitöskuiskaajablogeissa.
