Kuluneena keväänä hallituksen leikkauslistat ovat olleet kuuma puheenaihe Erityisesti opiskelijat ovat ottaneet kantaa voimakkaasti. Moni on verrannut tilannetta 1990-luvun lamaan.
Itse opiskelin 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, jolloin tapahtui nopea muutos kulutusjuhlasta finanssikriisiin ja lamaan. Muutoksen vaikutus eri ikäryhmien tuloihin ja kulutukseen herätti kiinnostukseni ja tein kyseisistä aiheista ensin lisensiaattityön ja myöhemmin väitöskirjan.
Erityisesti 1980-luvun loppu oli nuorille hyvää aikaa. Vuonna 1990 alle 30-vuotiaiden tulot ja kulutus olivat muihin ikäryhmiin verrattuna korkeimmat ikinä ennen tai jälkeen. Työttömyys oli vähäistä, sosiaaliedut anteliaat.
Opiskelijoiden tilanne ei ollut yhtä ruusuinen, sillä opintotuki koostui suurimmaksi osaksi opintolainasta. Lainamäärät saattoivat nousta isoiksi ja korko oli 1980-luvulla noin 5–10 prosentin luokkaa. Usko hyvään työllistymiseen häivytti kuitenkin huolet, ja niinpä yli 80 prosenttia opiskelijoista otti opintolainaa.
”Jopa nollakorkojen vuosina opintolainaa otti alle puolet siihen oikeutetuista.
Laman alkaessa 1990-luvun alussa opintolainan korko nousi 12 prosenttiin. Samaan aikaan nuorten työttömyys kasvoi yli 30 prosenttiin. Opintotukiuudistuksessa vuonna 1992 opintorahan ja asumislisän osuus opintotuesta nousi 70 prosenttiin. Opintolainan ottajien määrä romahti kirjaimellisesti yhdessä yössä.
Uudistuksen myötä opiskelijoiden ostovoima ei juurikaan laskenut laman aikana, vaan vähitellen vasta 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa.
Myöhemmät uudistukset ovat kuitenkin kohentaneet tilannetta. Erityisesti vuoden 2017 uudistus, joka nosti opintolainan osuutta, mutta antoi lainahyvityksen suositusajassa valmistuville, kohensi opiskelijoiden taloudellista asemaa.
Opintolainan suosio ei kuitenkaan noussut lähellekään 1980-luvun tasoa. Jopa nollakorkojen vuosina opintolainaa otti alle puolet siihen oikeutetuista.
Suuntaus todennäköisesti jatkuu uusimman uudistuksen myötä. Opiskelijoiden ostovoima on suurempi kuin ikinä, mutta lainan osuus opintotuesta on yli kaksi kolmannesta ja korko on noin neljä prosenttia.
Olen pohtinut paljon sitä, miksi opintolaina koetaan niin pelottavana, vaikka sen ottaminen olisi kannattavaa. Syy voi olla ylisukupolvinen. Nykyopiskelijoiden vanhemmat opiskelivat 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin velkaantuminen johti usein isoihin vaikeuksiin. Nuoret voi olla kasvatettu pelkäämään lainanottoa. Lisäksi tulevaisuus kriisien keskellä näyttää epävarmalta.
Opiskelijat näkevät lainalla elämisen epäreiluna. Muistan itsekin ajatelleeni niin 1990-luvun alussa. Nuorena on vaikea nähdä koulutusta investointina tulevaisuuteen. Ei myöskään nähdä suomalaisten opiskelijoiden ainutlaatuisia kokonaisetuja, kuten opetuksen maksuttomuutta, tuettua ruokailua, opiskelijaterveydenhuoltoa ja korkeatasoista asumista.
Itse havahduin asiaan vasta lähtiessäni 1990-luvun puolivälissä tekemään väitöskirjaa Englantiin. Suosittelenkin kaikille opiskelijoille opintojaksoa ulkomailla. Kokemus voi olla silmiä avaava.
Blogin kirjoittaja Terhi-Anna Wilska DigiConsumers-tutkimushankkeen johtaja ja Jyväskylän yliopiston sosiologian professori. Wilska on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen. Blogi on julkaistu Keskisuomalainen-lehden kolumnina 11.5.2024.
